7 päivää ilman ruokaa
Seitsemän päivän selviytymisvaellus ilman mukana kannettua ruokaa.
Joka päivä uusi leiri, uusi etappi ja sama kysymys: antaako erämaa meille riittävästi energiaa seuraavaan päivään?
Rinkassa suolaa, mutta ei ruokaa.
Lähdimme Petterin kanssa Kalmankaltiosta pohjoiseen. Rinkoissa oli tavalliset vaellusvarusteet, kevyet kalastusvälineet ja suolaa — mutta ei ruokaa. Minulla oli lisäksi elektrolyyttejä ja pikakahvia. Kahvista en ollut valmis luopumaan.
Tarkoituksena ei ollut jäädä kalaisan järven rannalle odottamaan saalista. Purimme leirin joka aamu ja jatkoimme tuntemattoman maaston halki. Seitsemän päivän aikana kuljimme keskimäärin noin kymmenen kilometriä päivässä.
Kuiva loppukesä tarjosi vähän.
Saimme lähes päivittäin vähintään yhden hauen. Maastopalovaroituksen vuoksi kalat oli valmistettava kaasukeittimellä, joten ruokalistamme muodostui pääasiassa keitetystä kalasta.
Syötäviä sieniä ei löytynyt, hillakausi oli jo ohi ja marjoja saimme vain paikoittain. Matkan lopulla pyydystimme pienen harjuksen, jonka graavasimme suolan kanssa joen kylmässä vedessä. Niukoissa oloissa se tuntui ylellisyydeltä.
Näläntunne vaimeni.
Tilalle tuli kasvava voimattomuus.
Arvioimme saaneemme luonnosta keskimäärin noin 500 kilokaloria päivässä. Kulutus saattoi nousta lähes 4 700 kilokaloriin.
Ensimmäisinä päivinä ruoka hallitsi ajatuksia. Myöhemmin näläntunne vaimeni, mutta tilalle tuli kasvava voimattomuus. Seitsemässä päivässä painomme putosi noin kuusi kiloa kummaltakin.
Matka osoitti, kuinka paljon aikaa ja energiaa yhdenkin aterian hankkiminen vaatii — ja kuinka tärkeiksi retkikumppani, huumori ja päätös jatkaa muuttuvat, kun keho alkaa hidastua.
Koko matka, kalastuksesta
energiavajeeseen.
Selviydy-sarjan kolmas osa.
